12. kesäkuuta 2013

Minä olen monta

John Irving


Tammi, 2013

Alkuteos: In One Person

Suomentaja: Kristiina Rikman




Sain viimein käsiini John Irvingin uusimman kirjan. ”Minä olen monta” ei aivan täyttänyt niitä korkeita odotuksia, joita minulla oli, mutta silti kyseessä on aivan erinomainen teos. Mukana on kaikkea, mitä Irvingiltä odottaakin: omituisia tapahtumia ja juonenkäänteitä, painia, kirjailijoita, poissaoleva isä, Wien, karhuja ja uskomattoman mieleenpainuvia hahmoja.

Eletään 1950-lukua First Sistersn pikkukaupungissa Uudessa-Englannissa. Billy Abbottin perhe kuuluu kaupungin harrastelijateatterin ylläpitäviin voimiin. Billyn äiti toimii kuiskaajana ja naispääroolit jaetaan isoisän ja Muriel-tädin kesken. Vain Billyn ylhäisen paheksuva isoäiti pysyttelee erossa teatteritouhusta. Billyn isä on kadoksissa ja vaiettu unohduksiin. Usein poika miettiikin, mitä ominaisuuksia on perinyt isältään. Billyn ollessa 13-vuotias teatteriseurue saa uuden jäsenen, vasta kaupunkiin muuttaneen komean Richard Abbottin, johon Billy ihastuu välittömästi. Richard, josta pian tulee Billyn isäpuoli, on ensimmäinen Billyn väärien ihastuksien sarjassa.  Uuden jäsenen myötä teatteriin ja Billyn elämään pääsee uusia tuulia. Samalla Billy tutustuu kauniiseen ja leveäharteiseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin, joka tutustuttaa Billyn kirjallisuuteen. Billy aloittaa pian koulun sisäoppilaitoksessa, jossa hänen teatteriharrastuksensa jatkuu Richardin ohjaamissa Shakespearen näytelmissä. Koulussa on myös Jacques Kitteridge, kaunis ja julma painijoukkueen kapteeni, jonka lumoissa Billy ja hänen paras ystävänsä Elaine ovat.  Billy aloittaa pitkän taipaleen, jolla hän oppii hyväksymään oman bi-seksuaalisuutensa. Rakkaudet seuraavat toisiaan ja Billyn elämä vie pois pikkukaupungista vaihto-oppilaaksi Wieniin, 70-luvun New Yorkiin cruisailun kulta-aikoihin ja hiv:n tulon nähneelle 80-luvulle. Kirja jatkuu nykypäivään, jolloin seitsemänkymppinen Billy kertoo tarinaansa. Tällöin Billy on kuuluisa kirjailija ja hän on muuttanut takaisin First Sisterin kaupunkiin lapsuutensa maisemiin. 

Kirjan alkuosa oli aivan mahtava. Billyn lapsuudesta kertoessaan Irving on parhaimmillaan. Ikävä kyllä kirjan loppua kohti tarina hieman jumittaa ja sävy on turhan laverteleva, mukana on toistoa ja vähemmän onnistuneita kohtauksia. Pidin kovasti teatterimaailman kuvauksesta. Kirjan nimi tulee Shakespearen näytelmästä Richard II: "Thus play I in one person many people, / And none contented."

Billy ei pääse aikuisiällään koskaan irti lapsuudestaan, yhä hän miettii kahden silloisen ihastuksensa – neiti Frostin ja Jacques Kitteridgen – kohtaloita, mitä heille kävi elämässä. Billyn oman aikuiselämän tapahtumat eivät vaikuta kovin tärkeiltä hänelle itselleen, hän selvittää niitä arpia, jotka lapsuus ja nuoruus First Sisterissä häneen jätti. Vaikka ”Minä olen monta” nousee parhaiden Irvingien joukkoon – ”Garpin maailman” pysyessä yhä kiistattomana ykkösenä -, jotkin asiat kirjassa nousivat häiritsemään. Billystä, etenkin aikuisesta Billystä, puuttuu autenttisuutta. Tuntuu, että hahmo palvelee ennen kaikkea Irvingin sanomaa, eikä tarinaa. ”Minä olen monta” onkin Irvingin teoksista vakavin ja tummasävyisin, suorimmin ennakkoluuloja vastaan käyvä. Loppu on silti toiveikas, asiat muuttuvat paremmiksi.

Erittäin hyvä kirja. Suosittelen vahvasti.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti