3. kesäkuuta 2013

Ammutaanhan hevosiakin

Horace McCoy



WSOY, 2009

Alkuteos: They shoot horses, don't they? (1935)

Suomentanut: Heikki Salojärvi



Horace McCoyn esikoisromaani "Ammutaanhan hevosiakin" alkaa lopusta. Tapahtumat alkavat oikeussalista, jossa päähenkilö on syytettynä murhasta. Muuta emme hänestä vielä tiedä kuin sen, että hän on ampunut ystävänsä Glorian. Oikeudenkäynnin edetessä kertoja - Robert Syverten - muistelee, kuinka tapasi Glorian ja kuinka tapahtumat etenivät siihen pisteeseen, jossa nyt ollaan. McCoy syventää Robertin ja Glorian henkilökuvia samalla, kun piirtää kuvaa heidän ympäristöstään. Eletään Hollywoodin liepeillä, 1930-luvun laman aikana ihmisten yrittäessä selvitä miten kuten päivästä toiseen.

Robert ja Gloria ovat molemmat tulleet Hollywoodiin päästäkseen mukaan elokuvamaailmaan. Robert tahtoo tehdä elokuvia ja Gloria tahtoo näyttelijättäreksi. He tutustuvat sattumalta ja koska kummallakaan ei ole työtä tiedossa päättävät osallistua maraton-tansseihin.

Alkuun idea vaikuttaa hyvältä. Palkkio on hyvä ja tanssijat saavat ruoat järjestäjän puolesta. Kilpailun edetessä ja parien putoillessa meno muuttuu kovemmaksi. Maraton-tanssien aiheuttaman fyysisen ja psyykkisen paineen alla nousevat esiin ihmisten huonommat puolet. McCoy kuvaa tarkasti sitä nöyryyttävää näytelmää, johon tanssijoiden on osallistuttava, järjestäjien ahneutta ja maraton-tansseihin kerääntyviä katsojia.

Gloria on huomattavasti realistisempi kuin Robert, joka on melko naiivi ja peruspositiivinen ihminen. Robertin vakaan hyväntuulista olemusta ei helposti järkytetä, mutta tanssien aiheuttama kärsimys ja jatkuva yhdessäolo kyynisen, vihaisen ja onnettoman Glorian kanssa onnistuu lopulta saamaan Robertin pois tasapainosta. Kun maraton-tanssit loppuvat pyytää Gloria Robertia ampumaan hänet ja niin tämä tekeekin. Kirjan lopussa en silti osaa sanoa, miksi Robert suostui Glorian pyyntöön, eikä kunnon syytä löydy Robertiltakaan.

Maraton-tanssit ovat olivat muotivillitys ensimmäisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Niistä kasvoi kannattava bisnes. Maraton-tansseissa tanssittiin niin kauan kuin jaksettiin. Tanssin keskeyttivät vain kymmenminuuttiset tauot, joiden aikana tanssijoiden oli nukuttava, syötävä, vaihdettava vaatteita ja suoritettava muutkin tarpeelliset perustoimenpiteet. Katsojien viihdyttämiseksi tanssijoiden lepo- ja huoltotilat olivat esillä. Kuten Gloria ja Robert, menivät monet mukaan tansseihin siinä toivossa, että Hollywoodin silmää tekevät huomaisivat heidät. Lama-aikana ne olivat monille ainoa mahdollinen tulonlähde. Yhteysviivoja nykypäivän tosi-tv viihteeseen ei ole vaikea vetää.

Horace McCoy ei koskaan saanut kotimaassaan Yhdysvalloissa suurta tunnustusta, kun taas Ranskassa hänet laskettiin mukaan suurten amerikkalaisten kirjailijoiden joukkoon. McCoy syntyi 1897 Tenesseessä. Hän työskenteli elämänsä aikana monissa eri työpaikoissa esimerkiksi ulosheittäjänä maraton-tansseissa. McCoy toimi myös mm. lehtimiehenä ja ammattiyhdistysaktivistina.

"Ammutaanhan hevosiakin" on mainio kirja. Tarina etenee hyvin ja kieli on sujuvaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti